Toinen adventtisunnuntai.       Joulusatu, sanakalenteri.  Liisa mummin lastenlaulu. Itsenäisyyspäivä.

-Nyt sytytämme kynttilän, se valon meille tuo. Ja lempeätä valoaan näin ympärille suo. Ja myös synnyinmaamme armaimman, viemme Luojan luo, kun rukoilemme hartaimmin: "Sil´siunaukses suo." Ja joulunlahjaa odota! Mi parhain lahja ois? Mi antais ilon puhtaimman? Mi antais riemun kirkaimman? Joulutähden loistavan! Nään lapsen silmät kirkkaina, kun riennän seimen luo.

Huom! Liisa mummon joulukalenteri on tänäjouluna sana. Etsi joulusatujeni joukosta, sen päivän kohdalta jouluaiheinen sana!  Mikä jouluaiheinen sana on piilitettu joulukuun 8-päivän kohdalle?


Piparkakkupoika, joka halusi nähdä joulupukin.

Oli aaton-aatto. Maija seisoi keittiön pöydän ääressä katsellen kun äiti paistoi piparkakkuja, maistellen niitä. Piparkakut olivat ruskeita ja tuoksuivat herkulliselta. -Äiti. Anna viellä yksi, Maija pyysi. -Johan sinä olet syönyt monta. pitäähän jouluksikin jotain jäädä, sanoi äiti. -No, ota viellä yksi. 1: KYNTTILÄ  Auttaisit leipomisessakin vähän, sano äiti Maijalle. -Juu, ilostui Maija. Sitä hän oli odottanutkin. Että äiti antaisi hänenkin leipoa. Kun äiti leipoi tähden, kukan ja kuusenkin muotoisia piparkakkuja,  Maijapa leipoi piparkakkutaikinasta vaarin, mummin, sedän, tädin, ukin, mummin, isän ja äidin, poikia ja tyttöjä.  Paistinpellillä oli koko piparkakkujen perhe ja suku. Kokonaista kolme paistinpellillistä. Äiti auttoi Maijaa niiden paistamisessa ja sitten kypsät piparkakut jäähdytettiin.  Joskus jouluna, saduissa, voi sattua outoja tapahtumia. Niin alkoi tapahtua nytkin tässä sadussa, jonka kerron. Joulun taika näes lensi juurisilloin ikkunan ohi ja hups, heilauttaen taikasauvaansa, taikoi oman jouluntaikansa.  Samalla kun piparkakut jäähtyivät, heräsivät ne eloon. Siinä paistinpellillä ukki piparkakku, vanhempana ja viisaampana mielestään, alkoi jutella toisille ympärillä oleville ihmisten joulusta kaikenlaista. Joulukuusesta, joulupukista, tontuista, poroista, jouluntähdestä  ja seimen lapsesta, sekä paljon muustakin. Piparkakkupoika, jota Maija alkoi kutsua Jennaksi, kuunteli kiinnostuneena  ukin puhetta.  -Kukahan tuo joulupukki oikein on, joka tuo muka jouluisin lahjoja kaikenmaailman kilteille lapsille. Hän halusi nähdä itse joulupukin. Mutta se aavisti sen, sillä joulun tai´an mukana hän oli saanut ajatukset, aavistelut ja älyä pieneen piparkakku päähänsä. Ensiksi sen pitäisi nousta ylös. Piparkakkupoika alkoi heilutella itseään ja saikin jalkansa ja kätensä liikkumaan. Sitten hän onnistui saamaan itsensä istumaan ja siitä seisomaan. Vähän epävarmaksi hän aluksi itsensä tunsi ottaessaan ensiaskeleitansa, mutta kohta käveleminen alkoi sujua paremmin. Hän katseli pöydänreunalla seisten  alaspäin lattialle. Kylläpä hän olikin korkealla lattiasta, mutta nyt hänen kuitenkin pitäisi päästä sinne alas, jotta voisi lähteä etsimään joulupukkia. Rohkeasti piparkakkupoika tarttui pöytäliinan reunaan ja liukui sitä pitkin alas lattialle asti. Hups! Olipas se ollut aika kyytiä.   Ja voi, voi. olipas lattia laaja. - Huomenna on joulu-aatto. Kuuli piparkakkupoika äidin sanovan. -Autahan Maija minua nostelemaan nämä piparkakut tähän laattikkoon. Laitetaan se sitten tuohon kaappiin odottamaan joulua. -Onneksi kerkesin sieltä ajoissa pois, ajatteli piparkakkupoika iloissaan. -No, joulupukki tulee sitten vasta huomenna, kun on aatto. Piparkakkupojan täytyisi siis odottaa aamua. Kissa loikoili uunin edessä katsellen Jennaa viirusilmillänsä ja  nuolaisi huuliansa. Hui, kuinka terävät hampaat sillä oli suussa. Jenna halusi kauemmaksi kissasta ja kiireesti perääntyessään - hups, oli jäädä Maijan tossun alle. Lattialle oli pudonnut käsipyyhe. Sen Jenna poimi mukaansa ja pujahti keittiön kaapin alle. Hän levitti pyyhkeen allensa ja jäi sen päälle odottamaan aattoa. Kesken odotuksen tuli Jennalle  nälkä. Kissankupissa uunin edessä oli puuroa ja koska kissaa ei näkynyt enää Jenna meni ja söi sen. 4: Omena. Vatsa kylläisenä puurosta hän meni takaisin kaapin alle. Kohta hän nukahti siihen. Yöllä Jenna havahtui siihen, että joku nakersi sen vasenta jalkaa. -Hus hiiri! Nähtyään  Jennan heräävän, vilisti kotihiiri kiireesti karkuun kotikoloonsa ja kurkisteli sieltä uteliaana Jennaa. Piparkakkupoika kääri itsensä käsipyyhkeen sisään. Nyt ei kotihiiri pystyisi  nakertelemaan sitä. Tuli sitten aatto-aamu. Jenna heräsi siihen, että keittiössä oli kova touhu. Maijan veli näet toi sisälle keittiönovesta kuusta. Kuusi oli aivan huurteessa ja avoimesta ovesta tuli sisälle kylmää pakkasilmaa. Kuusi jätettäisiin keittiön nurkkaan sulamaan päivänajaksi. Aamiaisen syötyänsä perheen isä lähti toimistoon töihin ja lapset kouluun. Äiti jäi kotiin toimittelemaan jouluaskareitansa. Kun koulut loppuivat, tuli Maija kotiin . Hän kantoi yhdessä äidin kanssa kuusen olohuoneeseen.. Siellä he laittoivat sen kuusenjalkaan ja koristelivat. Jenna kurkisteli olohuoneen ovesta sisälle. He ripustivat kuusen oksille kimaltavia ketjuja, kirkkaita joulunpalloja, jouluenkeleitä, tähtiä ja pieniä punaisia omenoita. Kuusen latvaan tähti ja oksille kynttilöitä   Äiti haki  keittiöstä 5:  Himmeli  piparkakkuja, joihinka hän  oli päivällä pujottanut lankalenkit ja ne hän nyt ripusti kuusen oksille. Kylläpä joulukuusesta tulikin kaunis. Mutta kun Jenna katsoi tarkemmin ylös kuuseen, huomasi hän, että kuusen yläoksassa heilui pieni piparkakkutyttö ja hymyili Jennalle. -Tule auttamaan minut alas, se huusi. Jouluenkeli heilutteli vallattomasti kuusenoksaa ja huusi piparkakku tytölle : -Hän on ihastunut sinuun! Katsokaa nyt toisetkin, kuinka sen posket rusottavat. Piparkakkutyttöä nauratti. Joulukuusi tuoksui pihkalle ja oli täynnä teräviä, pieniä liukkaita neulasia. Jennan kiivetessä joulukuusen oksia ylöspäin enkelt kuusen oksilla seurasivat jännittyneenä Jennan kipuamista. Kissa oli tullut uunin eteen istumaan ja katsomaan  ja kotihiirikin kurkisteli  kotikolostansa. Kuinka korkea joulukuusi olikaan, mutta vähävähältä Jenna pääsi kiipeämään ylos piparkakkutytön luokse oksalle. Lankalenkki irtosi helposti kuusenoksasta. Piparkakkupoika 2: Tonttu ja piparkakkutyttö istuivat vierekkäin kuusen oksalla ja katselivat ympärillensä. Veli istui olohuoneen pöydänäärellä tietokoneellaan ja perheen isä oli istunut  olohuoneen pianon äärelle. Isä soitti ja lauloi. Iloinen musiikki täytti olohuoneen. Isä lauloi joulun tähdestä, tontuista ja joulupukista. Kynttilöistä ja lumihiutaleista. Ja:  -Tallihin Jeesus-lapsonen syntyi.  Taivahalle syttyi jouluntähtönen. Paimenet kedolla hämmästyi, kun enkelit heille ilmestyi. Kunnia Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha. Joita kohtaan hänellä on hyvä tahto. Itämaantietäjät polvistuivat seimenlapsen ylle. Joosef ja Maria tunsivat rinnassansa suurta iloa. Pienet jouluenkelit kuusenoksilla nyökyttivät päätänsä,: -Niin. Tärkeää on joulunsanoma. Maija oli tullut katselemaan joulukuusta.  8:  Kinkku -Äiti! Miksi kahdella piparkakulla ei ole lankalenkkiä? Äitikin tuli katsomaan: -En ymmärrä. Kyllä minusta niillä kaikilla piparkakuilla oli lankalenkit. Hän otti piparkakkupojan ja tytön käteensä. Käänteli niitä   ja laski ne olohuoneen pöydälle. Samassa soi  keittiön  puhelin ja äiti juoksi vastaamaan siihen. Nyt kukaan ei näyttänyt enää huomaavan piparkakkupoikaa ja piparkakkutyttöä. Ne liukuivat nopeasti pöytäliinan laitaa alas lattialle, siitä keittiöön ja samantien ulos avoimesta keittiön ovesta.  Taivas oli tummansininen ja täynnä pieniä kirkkaita tähtiä. Katulampuissa paloi valot ja autot ajoivat kadulla. Ihmisiä kiirehti viellä viimehetken jouluostoksilla. Kylläpäs kaikilla näytti olevan hirveä kiire. Moinen vilinä pelotti pieniä piparkakkuja. He kiersivät talon seinän ympäri  toiselle puolelle. Siellä oli luminen mäki. -Tuossapa olisi mukava laskea mäkeä, mietti Jenna. -Mutta milläpä laskisi mäkeä? Halkoliiteri, harmaa piharakennus nökötti mäenpäällä. Sieltä he löysivät helposti koivupuun tuohenkäppyrän. Ja hurraa! Siitä heille alkoi hauska mäenlasku. Kuperkeikkakin seurasi toistaan. Vauhti kutitti vatsassa asti ja tuuli suhisi korvissa. Kun päivä vihdoin alkoi kallistua iltaan ja ympärilltä kiireinen hälykin hiljennyt piparkakkupoika ja piparkakkutyttö istahtivat  liiterin 7: Lumihiutale eteen juttelemaan ja levähtämään. Heidän siinä jutellessaan ja toisiinsa paremmin tutustuessaan alkoi jostakin kuulua kirkasta kilinää. -Se on joulupukki, huusi kotihiiri juosten heidän ohitseen taloa kohti. ja joulupukkihan se sieltä tulikin ilmojenhalki porojen vetämässä reessä. Edessä reessä oli häikäisevän kaunis joulukuusi ja sen ympärillä suuri lahjasäkki. -Hoh-hoh-hoh-hoo! Reen perässä tuli monta muutakin tontturekeä lahjasäkkeineen.  Yksi niistä pysähtyi talon eteen. Piparkakkutyttö ja piparkakkupoika juoksivat kotihiiren perästä talon rappusille. Siinä Piparkakkupoika ja piparkakkupoika seisoivat kulkusia kilistävän joulupukin vieressä, kun Maija avasi heille ulkooven. Kaikki he yhdessä astuivat sisälle ja Maija ohjasi heidät suoraan olohuoneeseen. Isä toi joulupukille tuolin joulukuusen viereen. Monessa paikassa käytyänsä joulupukki kaipasikin jo pientä lepohetkeä. Tyytyväisen näköisenä myhäillen joulupukki jakoi perheenlapsille lahjapaketit, samalla iloiten lasten kiltteydestä. Myös kissa ja kotihiirikin saivat omat joululahja pakettinsa. Piparkakkupojan ja piparkakkutytön nähdessään joulupukki halusi kuulla, mikä heidän tarinansa oli. Jenna kertoi joulupukille kaiken minkä itse tiesi kertoa. Kuinka hän oli huomannut elävänsä. Kuullut kerrottavan joulupukista. Liukunut pöytäliinaa pitkin alas pöydältä lattialle. Vähän kissaa ja kotihiirtä näytti huvittavan, kun Jenna kertoi pelänneensä kissan hampaita ja kotihiiren nakertamista. Sitten jenna kertoi yöpyneensä keittiön kaapin alla. Kuinka  sitten oli kiivennyt  auttamaan piparkakkutyttöä alas joulukuusesta. Kuinka he olivat päässeet ohta olohuoneen pöydältä. Menneet ulos keittiön ovesta  ja vieläpä  piparkakkupojan ja piparkakkutytön mäenlasku riemun.  -Selvästikkin jouluntaika on vieraillut talossa. Ja poika, sinä olet tehnyt uroteon tyttöstä auttaessasasi, sanoi joulupukki. Jennan tarinata kuunnellessaan juoksi äiti kiireesti keittiönkaapille  vapauttamaan piparkakkuväkeä. 3 : Korvatunturi! -Tulkaapas te kaikki piparkakut minun mukanani Korvatunturille. Siellä on oikea satumaa ja tilaa yllinkyllin, lisäsi joulupukki vielä. Ja niin siinä sitten kävikin, että kun joulupukki lähti poroineen ja rekineen jatkamaan matkaansa, lähtivät piparkakutkin hänen mukanaan Korvatunturille. Maija seisoi ulkorapuilla vilkuttamassa heidän jälkeensä. Kissakin oli tullut kyhnyttämään itseänsä Maijan jalkoihin ja kotihiiri kurkistelemaan  ovenpieleen Kaikki piparkakut vilkuttivat takaisin heille reestä niinkauan, kun he olivat näkyvissä. Jouluopukin reessä piparkakkupoika ja piparkakkutyttö tunsivat itsensä väsyneeksi kaiken kokemansa ja seikkailunsa jälkeen ja nukahtivat rekeen. Joulupukin porojen tiu´ut helisivät iloisesti  heidän ajaessaan  kohti  Korvatunturia ja uusia seikkailuja. Hyvää  6 :    Suomenlippu   joulunodotusta kaikille! 

-1: KYNTTILÄ, 2: TONTTU, 3: KORVATUNTURI,  4: Omena. 5:  Himmeli. 6: Suomenlippu. 7: Lumihiutale. 8:?


         Lastenlauluja.   Sanat / sävel: Liisa mummo:

Kurviset;   - Taxikuski on, Ville Kurvinen.  Taxsikuskin vaimo on, Ella Kurvinen.´ Kurveja - kurveja - kurveja - kurveja noita! Kurveja - kurveja - kurveja -kurveja noita. Kurveja noita, ei kukaan voita.`  Hurraa ja hei! Kurviset! Kurviset!


 Liisa Salonen. Iisalmi/Savipelto.