Talitintti ja perhonen.

ALKU:

Talitintti keikkui mielellään ihmis asuntojen lähellä.

Ikkunoiden takana,  lasinruutujen ulkopuolella olevilla lintulaudoilla, joissa saattoi olla ruokapaloja ja siemmeniä. Joskus niillä oli pieniä silavanpalojakin.

Se toi sille mukavaa vaihtelua  kotipuunsa varastoonsa keräämiin siemenvalikoimiinsa. ikkunanläpi talitintti saattoi katsella kauankin ihmisten touhuja.

Mutta kukapa sitä viitsisi tuntikausiakaan seisoskella jonkun ikkunan läpi katselemassa, jos on kerran oma kotikin olemassa ja oma perhosystäväkin siellä kotona odottamassa, niinkuin talitintilläkin  oli.


Kirjoittanut: Liisa Salonen. Pekankatu. Iisalmi.

 

Talitintti ja perhonen.

Oli talvi.

Talitintti ja perhonen asuivat puussa, Niiden kotipuu oli metsänkeskellä oleva suuri koivu, jonka runko ja paljaat oksat olivat nyt ihan huurteenpeitossa.

Myös suuret valkoiset lumikinokset ympäröivät sitä jokapuolelta, koska oli talvi.

Pesäkoti oli pehmeä ja lämpöiseksi rakennettu. Joka ikinen pesänrako oli tilkitty tiiviiksi pehmeillä untuvilla.

Valoina talitintin ja perhosen koivukodissa olivat pimeänaikoina  kiiltomadot. Ja öisin siellä ulkona valaisivat siellä taivaan kuu ja tähdet. Joten heillä oli siellä pakkastenkin keskellä asuessaan oikein lämmintä ja valoisaa. Koko edellisen kesän talitintti ja perhonen olivat varastoineet sinne pesäänsä talvivarastoonsa monenlaista erilaistaa ruokaa. Talitintti oli koonnut sinen monen-monenlaisia erilaisia siemmenlajikkeita pelloilta ja perhonen lukemattomia säilykepurkkeja erilaisten niittykukkien mettä ja kastepisaroita.

Siinä somassa pesässänsä talitintillä ja perhosella oli pieni pöytä, tuoli ja keinutuolikin. Astioita oli keittiösopen kaapissa.

Lattialla pari pehmeätä mattoa ja sänky, jossa oli untuvapatja, untuvatyynyjä ja untuvapeitto.

Keinutuolissansa he keinuivat välillä ja lukivat Metsolan sanomia. 

Niinnpäheillä oli siellä oikein mukavaa, kodikasta ja viihtyisää asustella, eikä  niillä ollut milloinkaan nälkä eikä jano keräämiensä talvivarastojensa johdosta. 

sitten olivat viellä nuo lähimpien talojen lintulaudat ja kauralyhteetkin.

Naapureitakin heillä oli ympärillä metsässä.

Lähikuusessa asui orava ja kelohongassa tikka.

Oli monia erilaisia lintuja.

Karhut, ketut, ilvekset, hiiret ja myyrät juoksentelivat ympärillä pitkin metsiä. ja moniin heistä talitintti ja perhonen olivat tutustuneetkin jo kesän asikoina, joten yksinäistäkään heillä ei ollut.

Niin että sopipa niiden  siellä koivukodissa asustella ja oleskella talviajat yhdessä siihen asti,

kunnes tulisi taas kevät ja lämmin ilma ja auringonpaiste sulattaisi huurteet, roudan  ja lumen pois. Tulisi taas kesä ja  lämmin  ja kotikoivuun tulisi taas  vihreitä lehtiä. Metsät ja maat viheriöisi. Kimalaiset, ampiaiset, kärpäset itikat ja muut lentävät hyönteiset ja pörriäiset alkaisivat lentää  ympärillä pöristen ja suristen. Koko maa, lähiniityt ja lehdot puhkeasi kukkiin ja muuttolinnut palaisivat takaisin kaukomailta. Sinijärvet aaltoilisivat ja metsiin ja pensaiden salaperäisiin siimeksiin puhaltaisi taas lämmin ja leuto kesätuuli,  tuoden mukanansa erilaisten kesäkukkien tuoksuja.