Pääsiäinen lähestyy!


Haluan nyt jakaa tämän  kirjoittamani:  Jeesuksen ristinkuoleman surun, ja ylösnousemuksen ilon teidän kaikkien  kanssanne.


 - Miksi hän?

 -Jeesus naulitaan ristille. jeesuksen kuolema ja ylösnousemuksen ja taivaasen astumisen ihme.   


 

Kertoja: -Hiljentykäämme yhdessä pääsiäisen sanomaan

Menkäämme yhdessä katsomaan Golgatan kumpua ja siellä  samalla  muistelemaan Jumalan pojan, Jeesuksen  ristiin naulitsemista, kuolemaa ja hänen ylösnousemustaan, sekä taivaaseen astumistansa.

-Meidän kaikkien tähtemme! Syntiemme sovittamiseksi. Armo ja anteeksianto. 


Golgatalla!  Esi osaa: Miksi hän?

 

-Mikä paikka tämä on? Oi, mikä paikka tämä onkaan? Täällähän on risti! Mikä tämä risti on?

-Oi, mikä on tämä kumpu verestä punainen? Tämähän minua aivan kauhistuttaa! Tämä hiekankeskellä oleva, kivinen  kolkko kumpu, kuivine luineen!

-Tämähän on Golgata! Pääkällon paikka. Tämä on se paikka, jossa  murhamiehet, rosvot  ja  ryövärit teloitetiin. Kauan aikaa sitten! Ja tuo risti tuossa! Oi kauhistus, tuo risti tuossa!

-Niin, tuo risti! Mikä on tuo risti?

-Se risti, se risti on, jollaiseen rangaistavat naulitiin, olemaan siinä kuolemaansa saakka. Niin häntä rangaistiin pahoista teoistaa, joita hän oli tehnyt! 

Kertoja:-Mutta miksi? Mutta miksi heitä täällä sillä tavoin rangaistiin? Eikö heitä silloin voitu rangaista, niinkuin nykyisinkin rangaistaaan? Tuomita ja sulkea vankilaan sovittamaan pahat tekonsa. Säästäen kuitenkin henkensä, päästäen määräajan kuluttu vapauteen! Mutta ristille! Oi! Eikö se ollut kärsimyksenä liian tuskallista? Kuolemaan saakka! Miltä sellainen kärsiminen on mahtanut  tuntunutkaan! Mikä kärsimys.

Kertoja:-Siihen aikaan rangaistiin teloittamalla ristinkuolemalla! Tämä aika josta nyt kerron ja tämä paikka, missä tämä kaikki on tapahtunut, on kauan kauan sitten tapahtunutta, silloin kun meitä ei vielä ollutkaan. Ja siihen aikaan, kun heidän rikostaan suurena pidettiin, ristille naulittiin. Niin heitä ihmisten nähden häväistiin. Ja pilkattiin! Nyt haluan kertoa teille eräästä, joka siellä ristillä  riipui! Kuolemaansa asti!

- Oi, se   ihminen, josta nyt meille kerrot. Hänen täytyi varmaankin olla lain rikkoja ja paha, koska hänetkin ristille naulittiin! Kuinka paha hän oli?

Kertoja: -Hän ei ollut ollenkaan paha! Oikeastaan hän oli hyvä!

- Hyvä! Sanoitko hyvä? Mutta juurihan kerroit, että ristille naulittiin vain pahoja rikollisia. Ja nyt kerrot, että sinne naulittiin myös hyvä! Miksi siis hyvä heidän joukossaan!? Oi, miksi hyväkin heidän joukossaan. Jospa hänkin sitten oli paha?

- Miksikö hyvä naulittiin ristille! Hänet uhrattiin, toisten joukossa. Ketään hyvempää ei voi ollakkan, kuin hän oli, Jumalan poika rakkaudessaan. Täydellinen!

-Ja kuitenkin hänet naulittiin ristille!

Kertoja: -Ei siihen aikaan oikeus silloin tapahtunutkaan. Siihen aikaan koko ihmiskunta oli paha. Langennut ja poispoikennut syntiin. Siksi koko ihmiskunta tarvitsikin pelastusta tai he hukkuisivat synteihinsä, eikä Pyhän Jumalan edessä kukaan sellainen voisi kestää! Niinpä tuli Jumalan poika maan päälle. Astui alas taivaasta ihmiseksi, meidän ihmisten joukkoon.  Meitä pelastamaan.

-Pahoja pahoista teoista rangaistaan. Viaton tarvittiin meidän ihmisten takia uhrattavaksi! Oi, uhrattavaksi puolestamme! Meidän pahuutemme tähden silloin hyvää rangaistiin?

Kertoja: -Aivan! Sillä kertaa viaton uhrattiin! Ymmärrätkö, miksi siihen silloin tarvittiin poika Jumalan. Hän yksin synnitön, kun maailma pahuuden vallassa on. Odottaen, odottaen pelastajaa! Kuka heidät pelastaisi? Häntä rangaistiin meidän pahojen tekojemme tähden. Hänet lyötiin haavoille, että me rauhan saisimme. Viaton uhri silloin tarvittiin, että hänen kauttaan voitaisiin ihmiskunta pelastaa.

-Mitä? Miltä ihmiskunta täytyi pelastaa?

Kertoja: -Ihmiset, he olivat hyvältä elämäntieltä pois poikenneet. Jumalan mielisuosion olivat he näin menettäneet! Rikkomalla jumalaa ja toisiansa vastaan! Surulliseksi he olivat näin Jumalan tehneet! Murheelliseksi! Hänet, joka oli heille elämän ja kaiken huolenpidon  antanut. Rikkoneet häntä ja toisiansa vastaan. Paratiisissa jo. Maailmassa, johon Jumala oli heidät alunperin luonut ja tarkoittanut. Siitä he tekivät viekastelun, vilpin ja valheen tyyssijaa!

-Oi, nyt minä ymmärrän. Niin, tuon uhrityön tarkoituksen.  Mutta kerro meille viellä siitä Jumalan pojasta, tuosta uhrikaritsasta,  kuinka se tapahtui! Kerro meille, kuinka kaikki  se tapahtui!

Kertoja: -Se on niin murheellinen juttu, mutta yritän sen teille kuitenkin kertoa. Oi, sen yritän kertoa, sillä lopuksi se paremmaksi muuttuu, kun täytetty se on. Se on niin murheellinen juttu, kun toisen tähden viaton uhrataan. Että hän sai kärsiä, joka pahaa ei tehnyt! Joka Jumalaa vastaan ei ollut koskaan rikkonut, joutui sijaiskärsijäksi! Kärsimään hänet laitettiin toisten pelastamiseksi, tämä Jeesus, poika Jumalan.  


-Hänestä minäkin olen kuullut puhuttavan. Siksi tiedän tämän! Silloin opetuslastensa joukosta, ei ollut häntä auttamaan, ja vaikean tehtävän edessä, edes tukemaan. Joukko epäröivä, valmiina perääntymään.

-Öljymäellä rukoili, Jeesus tuskissaan. ja hikipisaroihinsa, veri vuotamaan! Isä, jos mahdollista on, menköön tämä malja, ohi minun sitä juomatta. Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä Isä!  Kun edessäoleva tuska peloitti. - Hän siinä tuskissansa, kun verta hikoaa, opetuslapsensa odottaessaan, on käyneet nukkumaan.  Häntä lyödään ja nauraen pilkataan. Ja kun kädet sidottuina hänet  tuomitaan. Barabbaankin irti, he päästää sijastaan. Käsiänsä pesten, syyn kansalle Pilatuskin käänsi!

-Mitä? Pesikö keisari vain käsiänsä?

-Viaton, viaton sanoi olevans häna, viaton tuomitun vereen! Itse etehensä, kehoitti heitä katsomaan.Kun luovutti hänet ristiin naulittavaksi. Kielsi Pietarikin, tuntevansa Jeesuksen. Ja kolmesti ehti  kukkokin, senjälkeen kiekaista.  Ja Herra taivahasta katsoi, mitenkä tuomittiin poikaansa.


Via doloroosa! Tuskien tie.  Golgatalle:

-Raskasta on viattoman matka, tuskaista matkalla Golgatalle ja  raskasta ristiä kantaa.

- Oi, on risti niin raskas kantaa! Kivinen Golgatan tie. Orjantappura kruunu on otsallaan. ovat kuninkaakseen hänet kruunanneet! He ovat kuninkaakseen hänet kruunanneet!

- Kuningas? Siinä he oikeassa olivat!  Mutta sen he tekivät pilkallaan, eivätkä voineet vielä ymmärtää, kuinka oikeassa he silloin olivatkaan. Olihan hän Jumalan poika, kuningas taivaan ja maan. Onneksi kansan joukosta, mies apua hänelle antaa!   Auttaa ristiä kantamaan.

-Niin raskas oli risti kantaa, tie tuskainen. Oi auta Jumala, eikö kuule hän poikaansa?  Avun hän tarvitsi toisen ihmisen. Tietäen että se malja! Kärsimyksen malja, oli juotava loppuun asti! Ristinkuolemaan. Pelastukseksi ihmisten!

-Ja he naulitsivat hänet, ristille Golgatan. Rikollisten keskelle,  kuin syyllisen, oikean pahantekijän. Luuullen isänkin hänet nyt, hylkäävän! Ja kuuli hän itseään pilkattavan.

- Poika Jumalan! Auta nyt itseäsi, alas ristiltä astumaan. Ja auta alas meidät! Jos olet valtias, se valittu! Missä on kruunusi, Juutalaisten kuningas? Vain kruunun sulle antoi pensas orjantappuran.

-Hän on syytön, me kärsimme tässä syystä. Muista minua sitten, kun tulet paratiisiisi. Oi, muista minua sitten, kun tulet paratiisiisi, poika  sä Jumalan.

-Muista minua Herra. Muista minua, kun tulet paratiisiisi, Herra.

-Tänä iltana, tänä iltana, olet oleva minun kanssani paratiisissa.

- Mikä ihana lause keskellä kärsimysten. Tuon lauseen kuulla, on olon keskellä tuskaisen. Ihminen, hän näkee ulkokuoren, Herra sydämen.

-Käsistään ja jaloistansa, nauloin on hän lävistetty. Orjantappura kruunuin runtelemana.

Tulkaa kaikki katsomaan! Tulkaa kaikki  katsomaan Golgatalle. Tuntemaan tuskaansa. Hänet on pantu ristille. naulat ovat hänen kätensä lävistäneet ja verensä vuodattaneet. vaatteistansa he olivat arpaa heittäneet ja ne keskenänsä jakaneet. Vaan ei hän kaiken kärsimyksen keskelläkään, tuskissaan, unohda laäheisiänsä, äitiänsä Mariaa ja lempi opetuslastansa Johannesta.

- Maria Maria, katso poikasi!           Hän hänen lähdettyäänkin, tänne vielä  jää.

-Johannes! Johannes! Katso äitisi!                                      Sen Johannes ymmärtää!

 -Mikä lievittäisi vähän vielä oloansa, hetkellä tuskan tämän!

-Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsin?

-Itke taivas, itke maa! Tahtoo tietää poika Jumalan. Vielläkö isä häntä rakastaa?

Kertoja: -Isä! Sinun käsiisi minä annan henkeni! Ja hän kallisti päänsä. Jumala kasvonsa peitti. Synkkeni. Maa järisi. kalliot halkesi ja monien pyhien haudat aukesi kun esirippu temppelin ylhäältä alas asti repesi. Käsissänsä Jumalan  on oman poikansa henkin nyt, jonka kerran hän itse, oli maailmaan lähettänyt. Keskelle ihmisten, jotka eivät vieläkään, silloin täysin ymmärtäneet, kuka heidän keskellään kävi. -minä menen sinne minne te ette voi minua nähdä.Ja sitten kohta te voitte minut nähdä, oli hän kerran sanonut.

-Hapanviiniä juotavaksi, mi oli karvasta.Oli hänellä ollut juomana, janoonsa, viimeisillä tuskanhetkillänsä: Se on täyttty! 

-Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni, huutaen, Hän antoi henkensä. Isänsä käsiin. Kallisti päänsä! Jumalan kädessä, on hänen kallis henkensä nyt. Hengettömänä ruumiinsa ristinpuulla. Oi!  Häne henkensä on nyt kädessä isänsä.

-Oi poika Jumalan! Nyt kärsii sydämeni, muistaessani tuskaasi! Piinaasi kauheaa kestäessäsi, vuotaessa veresi! Niin kalliisti meidät ostit, kuolemallasi! Kultaa ja hopeaa kalliimmin maksaessasi, omalla hengelläsi! Kuollen?  Sen suurempaa rakkautta, suurempaa uhrautuvaisuutta ei voi ollakkaan, kun antain henkensä, ystäväinsä edestä!

-Aiemmin oli hänen vaatteistaan arpaa heitetty, ,näin meidän syntein tähden kärsiessään, hänet hänen vaateista riisuttu.  Miekalla kylkeensä, sen terällä pistetty. Näin  kuolemansa jälkeen hänet kuolleeksi   todettu.

Kertoja: -Juoksi haavastaan verta ja vettä.  Muistellaan!  Katsokaa! Hän nyt kuollut on ihmisen lailla, poika Jumalan. Henki on nyt hänen ruumiistaan erinnyt! Kuoleman asunnoissa. Tuonelan saapunut!  Golgatalla, ristinpuulla! Ja he nyt luovat häneen katseensa! Häneen, jonka ovat kerran miekalla lävistäneet!

-Hakattu hauta on kallioon. Puutarhan paikkaan, johon vielä ei ollut ketään haudattu. Kun herramme ruumis, ristiltä alas laskettiin ja hyvähajuisten yrttein kanssa, puhtaisiin pellavaliinain kääreisiin käärittiin.  Laskettiin tuohon hautaan, jonka suuaukon eteen suuri kivi vieritettiin.

-Naiset Galileasta, seurasivat toimitusta palaten sitten koteihinsa. Lain mukaan sapatin viettämiseen, hiljaisuudessa.  Oi, on suuri suru sydämessänsä, tähden Herransa. Hänen kuolemansa tähden. Ahdistus rinnoissansa. Mitä on menettää ystävä rakastamansa? 

-Sinetein lukitun haudan hautakiven äärellä vartijat vartioitsee. Valvoo. Niin, kukaan ei nyt Jeesuksen ruumista varastaisi, ajateltiin. Kolmannen päivän aamuun asti! Viikon ensimmäisen päivän aamuun asti!

Kertoja: -Viikon ensimmäinen päivä kun valkeni, Herran enkeli, näöltänsä kuin salama, valkeat vaattensa kuin lumi laskeutuu alas taivaasta! Vierittää kiven pois kiven haudan suulta. Pelästyttäin nuo  fariseusten ja ylipappien vaatimat haudanvartijat. He pelosta vapisevat, käyden ikäänkuin kuolleeksi, nuo haudan vartijat! Herran enkelin nähdessänsä.

-Avatun tyhjän haudan edessä seisoo nyt enkeli !

 


Ylösnousemuksen ihme.

- Kivi on poissa haudan suulta, sinetit rikotut!  Tyhjänä kalliohauta.

- Ruumiin halusuvat hyvähajuisin yrtein voidella. Mutta mitä voitelen nyt? Ovat ottaneet Herrani pois haudasta. Emme tiedä mihin hänet laittanut ovat. Tuossa tyjät kääreliinat vain ovat nyt. 

-Tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka ristille naulittiin! Ei hän ole enää täällä, sillä hän on ylös noussut. Tulkaa ja katsokaa paikkaa! 

-Ilosanoma tämä kiireesti  mennään toisillekkin kertomaan. Lukittujen ovien taakana jotka nyt  ovat peloissaan.

-Kuulka kerromme teille : On Jeesus nousut ylös haudastaan! kirjoitusten mukaan niin on tapahtunut. Kaikki yhdessä iloitaan, nyt ei muisteta murheista kohtaloaan.


Kuoro -Kaikki riemuksi vaihtui. Valo loisti maailmaa! Nyt on hän taivaaseen astunut ja siellä on ilo suuri myös nyt.

Kiittäkää Jumalaa! Hän on meille kalliomme luja aina. Turva iankaikkinen, kanssa poikansa. Lunastettujen ylistyslaulu soi!  Meidän Herramme elää oi!   Halleluja!


Juhlakuoro:

-Ei ollut Herrassa vääryyttä, täällä ihmisenä vaeltaissa.

Oli täällä hän ilman syntiä, siksi paras oli sovitus uhrinsa.

Se katuvan syntisen maailmasta, voi yksin pelastaa, ihmisen!

Maailma  ei saata täysin ymmärtää, Jumalan suuria ihmetekoja.

Kun hän  kautta rakkaan poikansa, näin tuli meillekin isäksi.

Herran  Gplgatan kummulla, ristillä  Pyhän verensä vuodatti. Hän kaiken sen, teki tähtemme! Oman henkensä meille jätti hän voimaksi!

Että jokainen ken uskoo hänehen, 

saisi iankaikkisen elämän.

Ja taivaan kodiksi.

Oi, meidän rakas veljemme! 

Oomme Jumalan lapsia, tähtesi.  

Kuinka voisimme sen unohtaa!

Kaikki kansat iloitkaa, riemuin veisatkaa. Ylistäkää Jumalaa!

-Tehtävä täällänyt on täytetty! On aika lähteä isän tykö!

Pilvi alas taivaasta laskeutui. Nosti Herran taivaaseen.

Hän on mennyt Isänsä tykö!

Ja takaisin samalla tavalla kerran on tuleva,

kuin lähtikin. Kertoi niin enkeli.

Kun noutaa  kerran täältä omansa,  Isän tykö!

Olet parhainta, mitä minulla on! Voitit kuoleman!

Olet parhainta, mitä meillä on,  kun lahjoitit elämän!

 

Meidän syntiemme tähden.

Katumus.

Anteeksiantamus. 

Synnymme tänne. Elämme sen täällä maanpäällä.Kuolemme, elämän päätyttyä. Elämänmatka.

Jokaisella meillä on se eläessämme, sanon matka, jotkut kohtalo.

Milloin, mihin,missä, millaiseen? 

Ja sen loppuun, kuolemaan! Valmistaudunko jo siihenkin jossainelämänvaiheessa, kun kerran tiedänkin joskus kuolevani. Ajoissa. Millaista elämää olen elänyt. Elämässä matkanvarrella kun on niin monenlaista asiaa.

Oikea, väärää.

-Tietoista, tahallaan tehtyjä tai erheitä, ja silloin elämänpuristuksessakin ollen ahtaalle joutuessa ja virheeseen johtaneita.

Kuoliko Kristus myös ilkeyttään tehtyjen asioiden edestä, kun jo tiesin tehdessäni, etten olisi saanut tehdäkkään! Niin, tehdä elämänmatkalla lähimmäiselleni?  Teenkö minä niin?  Entä si..?

Mitä on: Katumus?

Anteeksi pyytäminen?

Sopimus?

Hyvitys?

Jeesus kertoi eläessään opetuslapsillensa, että maailmassa heillä olisi monenlaista ahdistusta. Myös! 

Jobin kirjassa kerrotaan, että Herran silmien  tarkkaavat maanpiiriä. Että Hän näkee meidät.

Ja toisessa kohden, että kaikki olisi alastonta ja paljastettua Jumalan silmien edessä.

Tieto, että hän tuntee myös salaiset ajatukseni, lohduttaako vai kauhistuttaako se minua? Hän, joka on luonut kaiken,   luomakunnan ja ihmiset? 

Muistanemme, kun Jeesus oli Golgatan keskimmäisellä ristillä?

Hänen molemmilla puolillaan oli myös ristiinnaulitut.

Katuvalle Jeesus lupasi hänen olla Herran kanssa paratiisissa!

Mutta millainen ihminen oli se toinen ristiinnaulittu?

Pilkkasi ja ivasi syyttömästi ristillenaulittua Herraa? Mitenkähän hänen kävi?

Kerron tämän, että tiedätte miten vakavasti minä otan tämän asian, kun uskon. Vaikka elämäntiessäni onkin arkea ja monenlaista muutakin sisältöä, ja tekemistä ja erilaisia minun tai toisten aiheuttamia sattumuksia ja tapahtumia matkallani.  Jokaisen ihmisen eläessä! Kun ajattelen tarkemmin, millainen minun elämäni mennyt matka on? Kun on kysymys lähimmäisestäni!

Mitä tein lähimmäiselleni? Eläessäni hänen rinnallaan, joutuessani hänen kanssaan tekemisiin, miten menettelin. Teinkö kaikki oikein Herran silmissä?

Mitä hän teki minulle joutuessani tekemisiin hänen kanssanssa? Tekikö hän oikein Herran silmissä?

Monenlaisia asioita.

 

Anteeksiantaminen?

 


Psalmi 31:  - - Ole minulle kallio. Vuorilinna johon minut pelastat!

Jae- 5: Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat virittäneet eteeni, sillä sinä olet minun turvani.



Liisan valitusvirret: 2012-2017:

- Onko laittomuuden tekijä minut piirittäneet?

Väärän vallan pitäjät  minut ympäröineet?